Minä taas olen heräteostosten kuningatar. Liiaksikin. Kaappien siivoamisella olen saanut hillittyä haluani ostaa niitä halpoja ja muka niin tarpeellisiä kulutustavaroita. Ponnareita, voiteita, shampoita, vaatteita, teelaatuja...
Miten siis olla ekologinen ja säästäväinen taloudessa, jossa toinen ei tunne palavaa intohimoa kyseisiä asioita kohtaan ja toinen tuntisi mutta käyttäytyy ihan eri tavalla?
Valitsemalla taistelusi. Ja olemalla kriittinen. Ja jättämällä kaikki turha kauppaan.
Me emme ole todellakaan malliperhe ekologiseen elämään. Eikä meistä koskaan tule sellaisia. Rakennusalan ammattilaisena mieheni suhtautuu varauksella uusiin ekologisiin rakennustapoihin ja tuotteisiin. Siinä missä minä rakennusmessuilla hihkun vihreillä arvoilla kuorrutetun jätevesilaitoksen perään, mieheni tutkii insinöörin tarkkuudella onko se oikeasti sitä ja ajaako se oikeasti asiansa. Ilman että säiliötä pitää vaihtaa heti kohta uuteen, kun se ei kestäkään taloutemme kulutusta.
Me tulemme aina tarvitsemaan autoa ja omakotitalon valmistuttua tulemme tarvitsemaan vieläpä kahta. Me haluamme matkustaa paljon ja antaa lapsillemme kaiken sen mistä itse lapsina vain haaveilimme. Tulemme aina olemaan niin laiskoja, että kaikki arkea vaikeuttava ja lisätöitä teettävä hylätään. Arkiaskareissa haluamme aina mennä sieltä mistä aita on matalin.
Olemmeko siis mukana tuhoamassa maapalloa? Olemmeko yksi niistä perheistä, joita kohti muut siirtävät syyttävän sormensa?
Uskon, että se mitä me Suomessa teemme, ei pelasta tätä palloa. Syyttävä sormi pitää siirtää suurvaltojen puoleen kuten Kiinan ja Yhdysvaltojen. Sekä suuryritysten puoleen, jotka toimillaan kykenevät vaikuttamaan paljon.
Mutta koska pienilläkin teoilla on merkityksensä, ja omaatuntoani puhdistaakseni, olen päättänyt keskittyä muutamiin pieneen tekoihin. Asiat ovat siinä järjestyksessä, kun ne ovat mieleen tulleet.
1. Pesemme vain täysiä koneellisia
2. Kierrätämme talouden jätteet
3. Ostamme käytettynä sen minkä voi ja mikä on järkevää
Joskus kulutustavara kannattaa ostaa uutena ja kalliilla. Varsinkin jos se joutuu kokemaan kovaa rasittavaa kulutusta. Sananlaskulla: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, on minusta pointtinsa. Lapsen tavaroita olemme ostaneet paljon käytettynä. Vain vaunut ja turvakaukalo sekä aurinkolasit ovat meillä uusia (sekä osa vaatteista, mutta ne on alennusmyynneistä).
4. Ylimääräinen jää kauppaan
Tämä on varsinkin minun henkilökohtainen missioni. Nykyään kysyn joka tavaran kohdalla tarvitsenko tätä todella, onko minulla jo vastaava ja miten ajattelin saada tämän myytyä. Yleensä tavara jää kauppaan. Onneksi akilleenkantapääni on aina ollut kulutustavarassa kuten ruuassa. Kaikki ei-kulutustavara kuten koriste-esineet ja vastaavat on aina ollut helppo jättää kauppaan. Ajatus täysinäisistä kaapeista on riittävä.
5. Vähennämme ruokahävikkiä
Olen aina tehnyt ruokaa armeijalla, vaikka syöjiä on vain kaksi. Mieheni ei ole tässä asiassa yhtään parempi vaan aina yliarvioi ruokatarpeemme. Siksi meillä lentää mielestäni ihan liikaa ruokaa roskiin. Olen yrittänyt panostaa tähän asiaan jo kauan, mutta nyt on pakko tehostaa. Ruokahävikki on oikeasti asia, jolla on merkitystä.
6. Lisää sesonki- ja kasvisruokaa
Tai ainakin minä yritän syödä. Parisuhteen rauhan takia en edes yritä saada vannoutunutta lihansyöjämiestäni vaihtamaan jauhelihaa soijarouheeseen. Siksi lähinnä yritän syödä kasvisruokaa itse ja miettiä viikon ruokalistoja sesonkituotteiden mukaan. Tässä on vielä paljon opeteltavaa!
7. Kuukuppi käyttöön
Kestovaippoihin ja kestoliivinsuojiin minusta ei ole ollut. Liivinsuojia käytän harvakseltaan vain pidemmälle reissuun lähtiessä. Kotona eli se miten useimmiten aikani vietän, en koskaan. Kestovaippoja en näe lopulta niin ekologisena kun ne väittävät olevansa, niiden vaatiman kovien pesulämpötilojen ja - kertojen takia. Kuukuppia olen käyttänyt jo kymmenen vuotta ja käytän jatkossakin. Siteisiin minua ei saa enää takaisin (paitsi synnytyksen jälkeen).
8. Rahat elämyksiin ja palveluihin ja kestäviin tavaroihin
Tämä on mielestäni tärkeää. Kulutus pitää kuitenkin yhteiskuntamme pyörimässä ja varmistaa työllisyyden. Siksi kulutusta ei ole järkevää koskaan minimaalistaa kokonaan. Mieheni olessa yrittäjä ja itsekin sellaiseksi haluava, ymmärrän miten tärkeässä roolissa kulutus on. Kuitenkin rahat voi halvan kiinakrääsän ostamisen sijaan siirtää suomalaisten yrittäjien tuotteisiin ja palveluihin. Pyrin ostamaan usein lahjaksi joko jotain mitä todella tarvitaan tai sitten palvelun kuten lahjakortin hierontaan tai muuhun hemmotteluhoitoon. Jatkossa meinaan tehdä näin yhä useammin.
9. Lapselle mahdollisimman paljon puuleluja tai kehittäviä kirjoja
Mielestäni lapsi tarvitsee leluja enkä halua viedä iloa uusista leluista pois. Lapsen ei tarvitse elää minimalismi elämää, vaikka tavaraa toki voi rajata. Siksi ajatuksena on pyytää läheisiä ostamaan lapselle mieluummin puisia kuin muovisia leluja tai kirjoja/pelejä, jotka ovat opettavaisia. Kaikista eniten haluaisimme että he antaisivat lapselle omaa aikaansa, mutta tämä on mielestäni jokaisen oma päätös mitä ei voi vaatia. Tässä vain tulee minun ja mieheni yhteentörmäys. Minä suosisin puisia leluja, hän taas haluaisi hemmotella lasta hienoimmilla leluilla mitä löytyy. Onneksi tässä on vielä aikaa neuvotella ja löytää kompromissi asiaan.
10. Ekologista siivousta
Käytössä on kestosiivousrätit ja keittiössä bambuliinat pöydän pyyhkimiseen. En ole ostanut uusia siivousliinoja aikoihin. Kaikki siivoukseen ja pyykinpesuun käytettävät aineet ovat luontoystävällisiä. Talouspaperia meillä tosin menee paljon, joten ehkä sen käyttöön voisi keskittyä.
Mitä muita tapoja vielä olisi millä viherpesisin arkeamme? Nämä ovat aika yleispäteviä ja kuluneita tapoja olla ekologinen ilman, että elämäntyyliä pitäisi kovastikin muuttaa. Nämä kikat eivät myöskään vaikeuta arkea eivätkä tuota lisätöitä. Mutta olisiko vielä jotain lisää? Miten teillä ollaan niin sanotusti helposti vihreä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti