Liitutaulumaalia ja vanhoja lasipurkkeja

Ajatuksena lasipurkkien maalaus liitutaulumaalilla on ihan kiva. Sellainen helppo operaatio missä saisi rempasta jääneet maalit hyödynnettyä ja kaappiin hamstratut hillopurkit kivemman näköiseksi. No operaatio se ainakin oli. Sellainen kuukauden mittainen mutta lopulta sain purkit valmiiksi. Ja onhan ne nyt oikeasti aika kivat. Varsinkin jos sulkee silmänsä kaikilta kirjaimellisesti valuvioilta ja maalitahroilta.

Operaation pituutta kasvatti se, että pääsin touhuamaan sen parissa joskus hetken aikaa. Välillä koko homma unohtui mielestä ja purkit pyörivät työpöydällä puolivalmiina.

Vaikeinta koko projektissa oli etikettien liimapinnan poisto. Kaikki tuli kokeiltua. Tiskikoneessa pesu. Yön yli saippuavedessä liotus. Käsitiskiaineella hinkkaaminen. Ikkunanpesuaineella hinkkaaminen ja kynsilakalla hinkkaaminen. Jos ajatuksena on tehdä sama niin kokeile samoin tein kynsilakkaa. Se ja kärsivällinen raaputtaminen vei viimeisetkin liimanjämät. 

Ensin rajasin maalarinteipillä halutut etikettipaikat sekä suojasin lasinpintaa enemmän. Jälkiviisaana suojaisin enemmänkin, sillä juokseva maali pensselillä sudittuna on jokseenkin juoksevaa. Tarkistaisin myös vieläkin tarkemmin että maalarinteippi on kunnolla kiinni lasissa, jotta maali ei pääse teipin alle. Luulin olevani huolellinen sen suhteen, mutta en ilmeisesti tarpeeksi huolellinen. Eli tarkistus, tarkistus, tarkistus!

Lasipurkit ja kannet tartuntamaalilla maalattuna.

Tämän jälkeen käytin Tikkurilan Otex tartuntapohjamaalia, joka käy hyvin kaikille niin sanotusti vaikemmillekin pinnoille. Kuten esimerkiksi juurikin lasiin ja metalliin. Samalla maalilla on maalattu myös keittiömme melamiinilevyä oleva päätykaappi ja siihen päälle telattu liitutaulumaalia. Maali on todellakin tartuntamaalia eli jos et pese sitä märkänä pois, et saa sitä enää ainakaan helpolla irti. Joten varovaisuutta suositaan tämän maalin kanssa. Jos olisin halunnut jättää kannet valkoiseksi, olisi ne pitänyt maalata kahteen kertaan, koska yksi kerta ei näköjään riittänyt peittämään tarpeeksi. 

Pohjamaalilla otti kuivua noin vuorokausi ja sen jälkeen päälle sutaisin liitutaulumaalit. Annoin maalin kuivua noin tunnin, jonka jälkeen poistin maalarinteipit. Tämä siksi etteivät teipit vedä maalia mukanaan. Samalla hinkkailin saippuavedellä maaliroiskeet pois sen minkä pystyin. Otex oli valunut ja levinnyt osittain lasinpinnalla, joten osassa purkkeja on nyt kauniit valkoiset tartuntamaalikoristeet. Mutta eipä tuo haittaa, kun purkit eivät kuitenkaan ole silmän alla koko ajan.

Noin vuorokauden kuivumisen jälkeen pesin vielä purkit ja kannet käsin, jotta niihin ei jää mitään epäpuhtauksia. Samalla tuli testattua maalin pysyvyys. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi pysyä tiukasti lasissa kiinni, mutta koskaan ei tiedä. Tiskikoneeseen en ehkä uskaltaisi omalla tuurillani näitä laittaa, mutta käsin nämä onneksi pesee nopeasti.

Yhden purkin täytin kaakaojauheella ja loput odottavat hilloa. Heti kun vain ehdin hillota pakkasessa olevat viimevuotiset omenat ja raparperit hilloksi. Saa pakkaseen tilaa tämän vuoden sadolle. Ja loput purkit käyttöön.

Todellisuudessa liitutaulumaalin pitää antaa kuivua rauhassa viikon ennen käyttöönottoa. Olin kuitenkin malttamaton ja yksi purkki pääsi jo käyttöön. Eipä minulla ole aikomusta tuota tekstiä montaa kertaa tuosta pyyhkiä pois.

Lasipurkkien tuunaus oli pitkä operaatio, mutta tulipahan tehtyä. Parasta tässä on, että kaikki materiaalit olivat jo kotona olemassa. Hintaa työlle siis tuli nolla euroa ellei laske omalle työlleen hintaa. Ja ei kai sitä itselle tehdessä laske. Ainakaan ei kannata ettei ala harmittamaan.