Kun työaika muutti muotoaan

Jännä huomata, miten käsite työajasta muuttuu yrittäjyyden myötä. Vähän niin kuin käsite omasta ajasta vauvan synnyttyä. Kumpaakaan ei nimittäin ole. Tai oikeastaan ne muuttavat muotoaan ja unohtavat perinteiset aikamääreet.

Oma-aika on nykyään sitä, että käy suihkussa lapsen nukkuessa. Tai selaa Facebookia odottaessa, että lapsi nukahtaa yöunille. Työaika on nykyään myös laaja käsite, mikä sisältää sisällään jokaisen hereillä olo ajan.

Sain itselleni uuden asiakkaan, mutta se vaatii viestittelyä Facebookissa illalla klo 22-23 välillä samalla kun nautin päivän ensimmäisestä rauhallisesta hetkestä pojan nukkuessa tyytyväisenä uniaan.

Palkkatöissä ollessa en olisi suurin surminkaan hoitanut työasioita enää tuohon aikaan illalla. Kummasti se mieli muuttuu. Nyt se ei edes haitannut. Sehän oli itseasiassa paras hetki itselle hoitaa työasioita! Mitäpä yrittäjä ei tekisi uuden asiakkaan suhteen. Tai asiakkaan ylipäätään.

Palkkatöissä en olisi myöskään halunnut tehdä ilta- ja viikonlopputöitä. Nyt ne ovat oikeastaan ainoat työaikani. Muuhun ei ole mahdollisuutta, koska päivät pitää vahtia lasta miehen ollessa töissä. Eikä haittaa. Töistä on tullut sitä omaa aikaani. Kummasti vaipan vaihto muuttaa asenteita. Sekä se, että säännöllinen kuukausipalkka on utopiaa.

Huomaan tämän saman muidenkin yrittäjien keskuudessa. Facebook viesteihin vastataan mihin kellon aikaan vain ja nopeammin kuin sähköposteihin. Mutta onhan se kätevää. Työ on kuin elämäntapa. Työ on elämäntapa. Asiakassuhteita hoidetaan perhe-elämän sivussa. Tosielämää monessa paikassa.

En tiedä. Mutta tämä tuntuu vapaudelta. Hassua. Mutta olenkin aina vihannut virastotyöaikoja. Sekä ollut vähän sekaisin päästäni.

Hetki omaa aikaa (tee töitä)

Oma aika on nykyään varastettua tai lainattua. Sitä saa, kun mies nukahtaa pojan kanssa päiväunille. Tai kun poika leikkii hetken yksin. Sen viisitoista minuuttia. Sinä aikana ehtii hyvin selata facen ja instan uusimmat päivitykset. Sitä saa myös kun mies syöttää pojan, mutta tosin se aika menee yleensä kotitöihin. Sitä saa myös, kun mies vaihtaa pojan vaipan tai leikittää poikaa. Yleensä silloin hoidan miehen firman viestintäjuttuja.

Minulla siis on terveys- ja hyvinvointialan firma. Teen sen kautta satunnaisia keikkoja. Tekisin enemmän, jos mies ehtisi omilta töiltään useammin lapsenvahdiksi tai asiakkaat ylipäätään varaisivat aikoja. Odotan aikaa, jolloin poika on tarpeeksi iso hoitoon. Nyt en vielä raaski, vaikka mieli tekisi...

Mitä teen, kun minulla on omaa aikaa? Töitä. Mainostan firmaani facessa. Kirjoitan tätä blogia (mies ja poika nukkuvat tälläkin hetkellä päikkäreitä).  Pohdin miten saada enemmän asiakkuuksia. Suunnittelen jatkokoulutusta (itse asiassa hain jo kouluun).

Voisin toki vaikka joogata. Haluaisin joogata useammin, mutta nämä varastetut hetket ovat niin lyhyitä. Ei siinä ehdi kuin hengähtää.

Maksan myös laskut. Tarkistan että kirjanpitäjälle menevät kuitit ovat kaikki tallessa ja yhdessä koossa. Teen tulevalla viikolla lähetettävän laskun jo valmiiksi. Lataan kuvia koneelle.

Välillä mietin onko tämä ihan tervettä. Kun ehdin istahtaa ja keskittyä muuhun kuin surmansyöksyjä tekevään taaperoon, teen töitä. Jännään sormet ristissä pääsenkö kouluttamaan itselleni uuden ammatin. Odotan niitä tunteja intopiukeena. Ne ovat minun pakotieni. Ne ovat minun keinoni murtaa päiväni murmelina koodi.

Minun on myös tehtävä töitä hipihiljaa pojan nukkuessa. Lapsellani on ninjan vaistot, sillä hän herää heti jos hengitykseni muuttuu, näpytän näppäimistöä kiivaammin tai jos yskäisen. On oltava piilotettu tiikeri, hiipivä lohikäärme.

Kaukana on se aika, kun oma aika oli parhaimmillaan Netflix-maratooni töiden jälkeen. Nyt se on työt Netflix-maratoonin jälkeen.

OI ruuhkavuodet. Olette saapuneet

Blogi on ollut hiljainen. Siihen on syynsä. Sitä kutsutaan lapsiperheväsymykseksi. Sitä kutsutaan hampaiden tuloksi. Sitä kutsutaan kotitöiksi. Sitä kutsutaan mahakipuiksi. Sitä kutsutaan yrittäjän kiireiksi. Sitä kutsutaan ruuhkavuosiksi.

En ole koskaan pitänyt itseäni kovin äidillisenä ihmisenä. Kotiäitiys ei ole ollut minulle unelma. En ole myöskään koskaan haaveillut kovin monesta lapsesta. Tällä hetkellä ajatus toisesta lapsesta on minulle ja miehelleni teoreettinen. Olisi ihan kiva, mutta mutta katsellaan nyt.

Siksi vauvakahvilat, vauvajumpat, äitien tukipiirit vauvanhoidosta ovat olleet minulle lähinnä hammasten kiristystä. Ensimmäinen vauvavuosi on ainutlaatuista aikaa, mutta ihanaa kun lapsi kasvaa. Tämän bloginkin tarkoitus oli ollut alkujaan olla harrastus vaipan vaihdon rinnalle ja kiva hömppäpaikka, minne päivitellä kivoja kotoilujuttuja. No siihen roolileikkiin minusta ei ollutkaan. Pullanleipominen on kivaa ja pullankaltaista lisävyötäröä minusta löytyy kyllä, mutta pullantuoksuinen äiti en ole kovin usein.

Tällä hetkellä suurin intohimoni on yrittäjyydessä ja niissä pienissä askelissa, joilla palaan työelämään. Etsin kokoajan keinoja, millä yhdistän lapsenhoidon ja oman työnteon. Mieheni tekee myös yrittäjänä pitkiä epäsäännöllisen säännöllisiä työpäiviä. Haasteita siis löytyy siinä miten yhdistää minun työni, hänen työnsä ja alle yhden vanhan lapsen hoito. Toki lapsemme menee osa-aikahoitoon yhden vanhana, jotta pääsen paremmin työelämään. Sinällään haikeaa, mutta toisaalta tiesin jo raskausaikana, että minusta ei ole olemaan kotona kolmea vuotta. Olen ollut täällä jo ihan tarpeeksi ennen raskautta. Ensin opiskelijana lopputyötä tekemässä, sitten työttömänä, sitten yrittäjänä tehden kotoa töitä, sitten taas työttömänä kunnes viimeisen koulutuspätkän päätyttyä äitiyslomalla.

Alkaa ulkoilma tuoksua varsin huokuttelevalta etten sanoisi.

En kuitenkaan haluisi olla vain uraohjus, jolle lapsi jää kakkoseksi. Poikani on minulle ykkönen aina ja nyt ja voittaa työelämän. Miten siis yhdistää yrittäjyys ja vanhemmuus?

Kaiken lisäksi harkitsen vahvasti lisäkoulutukseen hakeutumista. Haluaisin opiskella itselleni kolmannen ammatin. Eli nuorallatanssimista on luvassa. Ilmassa heiluvat pallot: työ, äitiys, parisuhde, oma hyvinvointi, ystävät, perhesuhteet. Onneksi olen aina pitänyt tetriksen peluusta.

Yhtenä asiani myös kutkuttaa. Voisiko tästä blogista tehdä yhden ansaintakeinon?