Tyhjät kaapit - puhdas sielu

Konmaritus ei ole väärässä. Tyhjä tila kaapissa ja lisää tilaa lattialla puhdistavat mieltä, sielua, kehoa ja olemusta. Tuntuu kuin laihtuisi monta kiloa, kun päästää irti ylimääräisestä tavarasta. En tarvitse enää tätä esinettä. En ole enää se ihminen joka olin, kun tätä viimeksi käytin. Luopumalla tavarasta luovun menneisyyden painolasteista.

Tai siltä se on ainakin tuntunut.

Niin kovin kevyeltä ja hyvältä. Siivota pois viimeisiä opiskeluajan tavaroita. Huti kirppisostoksia. Pieniä vaatteita, jotka eivät tule koskaan mahtumaan päälle. Kirjoja jotka eivät säväyttäneet. Elokuvia jotka lähinnä nukutti. Sisustustavaraa, mitkä lähinnä keräävät pölyä.

Luopuisin osasta huonekalujakin ellei mies laittaisi vastaan. Ja no myönnetään. Huonekaluja kyllä tarvitaan. Emme ole kuitenkaan minimalisteja.

Kaappien tyhjäykseen tulee vahingossa hurahdettua. Olen pian kuin anoppini, joka innostui uuden polttouunin takapihalle ostaessaan, polttamaan melkein kaiken polttavissa olevan. Aina appiukon käyttämättömiä vaatteita myöten.

Roviota en ole pystyyn laittamassa mutta lajittelua myytäviin ja lahjoitettaviin laatikoihin kylläkin. Myyminen tuntuisi olevan kovin hankalaa, niin vähääkään epäarvokas tavara katoaa lahjoituslaatikkoon. Ei jaksa sitä joopas-eipäs-sovitaan-tingitään -rumbaa parin euron takia.

Sitä paitsi olen niin lahopää etten edes enää muista mitä kaikkea omistan. Hyödyttömästä tavarasta tulee hyödyllinen, kun muistaa omistavansa sellaisen. Eikä osta kolmansia ulkoiluhousuja kaappiin, kun on unohtanut omistavansa jo pari. Välillä on myös hyvä kokeilla vanhoja vaatteita mahtuvatko ne enää edes päälle. Miksi pitäisin kaapissa mekkoa, jota en ole pitänyt kahteen vuoteen? Tuskin tulen pitämään jatkossakaan.

Vaikeina tässä kaikessa on myös pitää hyllyt tyhjinä. Luopumiseenkin menee pari kolme kierrosta. Ensin rankataan varmasti turhat tavarat ja roskiksi muuttuneet esineet pois. Toisella kierroksella emmitään ja heitetään pois ne ehkä -tavarat. Kolmannella kierroksella heitetään rohkeasti kaikki ne esineet pois, mitä ei ihan oikeasti käytä vaikka niin luulee. Sen jälkeen taistellaan ettei osta turha tavaraa lisää.

Heitettyäni kaikki pieneksi jääneet vaatteet kiertoon en tarvitse kasaa uusia. En ole tarvinnut tähänkään mennessä, miksi tarvisin niitä lisää nyt?

Minimalismi ei ole tapani elää mutta kummasti tähän hurahtaa. Tuntuu ettei koti ole tyhjentynyt yhtään. Kaipaako siis mieleni edelleen jotain pois heitettävää menneisyydestä? En tiedä, mutta ajattelin nyt siivota työhuoneen kaapin - jälleen kerran.