Moni kakku päältä kaunis - eli miten kävi tonttipohdinnalle?

Kerroin hetki sitten siitä, kuinka mietteissä oli vaihtaa talonrakennus suunnitelmia lennosta ja ostaa melkein valmis talo. Molemmat vaihtoehdot tuntuivat hyvälle. Kummassakin tontissa oli puolensa ja puolensa. Peltotontilla olisi viimeistelyä vaille valmis komea hirsitalo ja rahan että vaivan säästö. Metsätontilla oma rauha, tarkasti tehdyt suunnitelmat omasta talosta ja paljon rahan ja vaivan näköä.

Eilen tuli sitten käytyä peltotontilla ihastelemassa näyttävää hirsitaloa. Ja todellakin vain ihastelemassa, koska siihen se kierroksen jälkeen jää. Päädyimme aika nopeasti pihasta pois kaartaessa, että jatkamme metsätontin raivausta ja unohdamme valmiit taloot. Kiinteistövälitysfirma oli osannut ottaa kauniit kuvat ja peittää sen kuinka pahasti talo olikaan kesken.

Pala talosuunnitelmaamme

Tai sanotaan näin, että hirsitalo oli ihana. Olisin ollut valmis muuttamaan sinne heti ja rakentamaan laiminlyödyn talon rakkaudella valmiiksi. Olisin ollut valmis sietämään peltotontin kuumuuden ja läheisen hevostilan pölyt. Rakastuin avoimeen olohuoneeseen ja yläkerran näkymiin. Sisustusmateriaalit olivat kauniit ja kalliit. Tunnelma talossa oli kotoisa, ylellinen ja täydellinen toteutus siitä mistä olen aina haaveillut.

Mutta koska moni kakku on päältä kaunis oli tämäkin unelma sitä. Taloa oli rakennettu jo pitkään. Vuosia oikeastaan. Ja siellä selkeästi oltiin jo asuttu monta vuotta. Se mitä kiinteistövälitysfirma yritti myydä uutena oli täyttä valhetta. Kaikki kalleimmat sähkötyöt oli jätetty tekemättä. Keittiön tasoon oli jo palanut kattilanjälkiä ja upotettu induktioliesi oli haljennut. Ulkopuolella ikkunanpielet olivat auki ja talon vierusta rakennettu niin, että sokkeli oli hukkumisvaarassa. Pihassa oleva autotalli oli vain varasto korokkeella niin, että saisi tehdä aikamoisia pihatöitä ennen kuin siihen talliin saisi yhtäkään autoa ajettua. Kodinhoitohuone oli pieni komero missä ei olisi ollut yhtään sitä käytännöllisyyttä mitä olisin kaivannut.

Valmis talo vai rakentaa uusi?

Oli täysi arvoitus mitenkä talo oli suojattu talviaikaan ja kuinka kauan sitä oli rakennettu ennen vesikattoa. Huoneet olivat täynnä sekalaista tavaraa vain kasaan heitettynä niin että kaikkea ei edes päässyt kiertämään. Rappusten kaiteet olivat kuluneet ja jokapuolella henki lannistunut tunnelma jonkun unelmasta johon ei rahkeet tai rahat riittäneet.

Totesimme, että käsissä olisi tikittävä aikapommi. Mitä yllätyksiä rakenteista löytyisi. Hinta oli myös tuhottoman kallis siihen nähden, että uusi ei todellakaan ollut enää uutta eikä edes uutta vastaavaa. Laskemamme säästö olisi haihtunut tuhkana tuuleen jo pelkästään talon vaatimiin lopputöihin pihan rakennuksesta puhumattakaan. Mieheni ammatin takia meidän kuluttajansuojamme olisi olematon. Vedottaisiin siihen, että ammattilaisen pitäisi tietää.

Näkymä tulevalta etuovelta

Vaikkakin jos komea hirsitalo olisi ollut meidän tontilla olisin kirjoittanut nimeni samointein lainapapereihin. Olisin ollut valmis muuttamaan vaikka riskillä. Mutta ei ole ei. Ehkä tämä oli joku maailmankaikkeuden lähettämä varmistus siitä, että seuraa unelmiasi.

Taloesittelyn jälkeen poikkesimme takaisin omalla tontilla. Raikas tuuli puhalsi tervehdyksensä, kun seisoimme siinä kohtaan missä tulisi olemaan etuovi. Katseltiin puidenlatvoja ja todettiin, että tänne me jäädään. Koti on jo täällä.