Meilläpä onkin tällainen päivärytmi - joskus

Huomasin tänään, että meille on tullut päivärytmi. Poika nukahtaa ensimmäisille päiväunille noin kello 8.30-9.00 aikoihin. Herää syömään noin tunnin päästä ja jatkaa unia vielä tunnin tai puolitoista. Sen jälkeen syödään taas ja pidetään palaveria äidin ja leikkimaton apinoiden kanssa. Joskus palaverit on korkeamman johtajatason kokouksia, jonne äidillä ei riitä natsat ja poika komentaa sihteerinsä takaisin sohvalle. Jotkut asiat on hyvä pitää pikkupomon ja apinoiden välisenä asiana. 

Palaveri keskeytyy joskus märkään vaippaan, jolloin huudetaan sihteeri takaisin paikalle. Kun ikävä mutta tärkeä asia on saatu hoidettua, voi palaveri jatkua. Joskus mukaan otetaan sitterin pöllöt sekä vappupallo Pörriäinen. Joskus voidaan myös palaveerata sihteerin kanssa lorujen ja laulujen muodossa. Kestosuosikkina ovat muun muassa alla oleva loru joka on alkujaan lorukirjasta, mutta koska äidin muisti on heikko on siitä tullut tehtyä oma versio:

Silmä, silmä, nenä, suu

poski, poski, poskiluu

korva, korva, maha,

siellä onpi pieni napa 

käsi, käsi, pienet jalat

nepä onkin aika somat

silmä, silmä, nenä, suu

poski, poski, poskiluu

niihin äiti rakastuu

sekä Lapinäidin kehtolaulu. Nämä saavat johdossa suuren suosion hymyn ja iloisen jokeltelun kera ja siksi niitä toistellaan joka päivä monta kertaa. 

Yleensä sihteeri päästetään lounastauolle ensimmäisten päiväunien aikaan tai aamupalaverin aikana. Sihteeriä tarvitaan kovasti iltapäivällä noin kello kahden ja kolmen välissä, kun iltapäiväunet puskevat päälle mutta niille on kovin vaikeaa nukahtaa yksin. Silloin sylitellään, lauletaan ja nostetaan tuttia noin miljoona kertaa suuhun. Vaihdetaan nukkumapaikkaa, kun mikään ei ole hyvä. Syödään vähän tissiä ja vaihdetaan vaippaa.

Uniongelma poistuu jos sihteeri tajuaisi useammin lähteä iltapäivän puolella kärrylenkille. Omat vaunut ovat olleet alusta saakka paras unipaikka. Jopa parempi kuin äidin tai isän syli, koska sylissä tulee kuuma ja yksin on mukavampi nukkua. 

Kun kakkossihteeri saapuu työkomennukseltaan takaisin toimistolle, siirtää ykkössihteeri vastuun hänelle. Yleensä pikkupomo palaveera alkuillan kovasti kakkossihteerin sekä apinoiden kanssa. Jopa niin pahasti että kumpikaan sihteeri ei tahdo ehtiä päivän toiselle ruokatauolle, koska tuttia pitää juosta nostamassa noin sadan kerran yhden puolentunnin aikana. Yleensä juoksutus alkaa sillä samalla sekunnilla, kun vanhemmat saavat lämpimän ruuan eteensä. 

Päivän kolmannet päiväunet otetaan siinä noin klo 19.30-21 välissä ja aikana. Viimeistään klo 21.30 jompikumpi sihteereistä vaihtaa varovasti vaipan, suorittaa iltapesut ja pukee pikkupomon yöasuun. Sen jälkeen seuraa iltatissi ja päivän viideskymmenes Lapinäidin kehtolaulu. Yöunille käydään siinä klo 22-23 välissä. 

Yö meneekin heräten syömään kahden tai kolmen tunnin välein. Yöuniltaan herätään noin klo 5 tai 6 aamulla ja yöunia jatketaan hetki klo 6.30-7.00. 

Koska äiti viimein tänään tajusi, että kahden ja puolen kuukauden jälkeen rytmi on syntynyt ja oli sitä hyvä juhlistaa piknikillä läheisen järvenrannalla. Tosin kyseinen rytmi on niinä hyvinä päivinä. Pahoina päivinä poika ei nukahda kuin hetkeksi, mutta kitisee senkin edestä. 

Piknikki rikkoi ja samalla mukautui niin mukavasti peruspäiväohjelmaan, että tämä taidetaan mahduttaa viikkosuunnitelmaan jatkossakin.

Lähin uimaranta on vain 800 metrin päästä kotoa eli toisin sanoen juuri sopivan nukutusmatkan päässä. Poika pääsee toisille päiväunilleen ja äiti voi nauttia rauhassa lounasta ja kirjoittaa samalla. Kuten esimerkiksi tänään. Tämä blogipostaus syntyi lohisalaattilounaan jälkeen järven äänistä ja tuoksusta nauttien. Aika idyllistä. 

Mainittakoon tosin, että poika malttoi nukkua raikkaassa ilmassa vain reippaan tunnin ja sen jälkeen piti lähteä taas liikenteeseen. Ilta onkin taas kitisty kun unille on niin kamalan vaikeaa käydä. 

Kuukauden päästä eletään taas toisella tapaa. Ehkä.