Haluan olla paska mutsi

Kaikki äitiyskeskustelut ahdistavat minua. Huomaan tuskanhien hiipivän otsalleni, kun luen keskusteluja siitä koska uskalsit jättää lapsen hoitoon isälleen/isovanhemmilleen, mitä kaikkea teet äitiyslomalla, kuinka pitkään täysimetit, parhaat vinkin perhepetiin, mitä hedelmiä soseutat itse, vinkit kestovaippailuun ja niin edelleen.

Meillä vauva jäi hoitoon isälleen pariksi tunniksi kun hän oli viikon. Mummulleen neljäksi tunniksi kun oli kuusi viikkoa. Äitiyslomalla lähinnä yritän selviytyä ja pitää lapseni elossa ja tyytyväisenä. Täysimetin noin kolmen viikon ikään, jolloin koin tarvitsevani unta edes kolme tuntia putkeen yhden tunnin sisään ja lapsi sai ekan annoksensa korviketta. Perhepediksi meille riittää pinnasänky sängyn vieressä. Meidän sänkyyn lapsi ei tule nukkumaan kuin hätätilanteessa. Hedelmäsoseisiin ei olla päästy vielä mutta ajattelin hyödyntyy oman jaksamiseni mukaan kaupan tarjontaa. Kestovaipat ovat edelleen kaapissa koskemattomina ja näillä univeloilla tulevat olemaankin. Kaiken puklupyykin ohella en todellakaan jaksa enää pestä kakkapyykkejä (joita silti on kiitos äkillisten töräysten hoitopöydällä).


Ennen lasta kannatin vihreitä arvoja ja halusin että ruoka on mahdollisimman puhdasta. Muovisia kuukautissiteitä en ollut käyttänyt vuosiin ja ostin melkein kaiken tarvitsemani kirpputorilta. Nyt kannan päivittäin täysinäisiä vaipparoskapusseja roskakatokseen täysin puhtaalla omallatunnolla. Suurin osa lapsen tavaroista on hankittu raskausaikana käytettynä tai saatu sukulaisilta mutta nyt marssin lastentarvikekauppaan ostamaan kapalopussia, koska en jaksa metsästää sitä käytettynä. Tai oikeastaan en jaksa odottaa myyjän vastausta, koska tarvitsen sen pussin heti, koska haluan nukkua ensi yönä. Tai ainakin yrittää nukkua.

Olohuoneen nurkassa lojuu hylätty (käytettynä ostettu) Manducan kantoreppu, koska kuulemma lapselle tekee hyvää olla lähellä. Reppua ei ole käytetty kertaakaan, koska minulla palaa pinna heti olkapäiden säätöjen kanssa säätämiseen.

Luin että vauvalle pitäisi lukea runoja ja loruja jo varhain, jotta kielellinen ilmaisukyky kehittyisi hyvin. Pyysin ristiäislahjaksi lorukirjaa. Katsotaan koska jaksan lukea ensimmäistäkään lorua.

Minä vihaan supermutsiutta. Vihaan niitä äitejä jotka pätevät jokaisessa avunantokysymyksessä kuinka heräävät jo aamuviideltä poimimaan kasteiselta niityltä vauvalle mustikoita ja vauva on tietenkin ekologisessa luomupuuvilla kantoliinassa mukana, koska lapsen kanssa oleilu on rentouttavinta touhua ikinä.


Minä vihaan suorittamista sekä oman sädekehän kiillotusta lapsenkasvatuksen varjolla. Uskon vakaasti siihen, että lapsesta kasvaa täysipäinen hyvä ihminen vähemmälläkin hössöttämisellä ja pätemisellä. Eritoten uskon siihen, että rentomutsius voittaa supermutsiuden. Valittettavasti rentomutsius nähdään joskus paskana mutsina olemisena.

Supermutsi itkee viikon jättäessään viisi vuotiaansa ensimmäistä kertaa ikinä hoitoon isälleen/isovanhemmille. Paska mutsi jättää pienen vauvan hoitoon ja juoksee ovesta pihalle ilosta huutaen. Supermutsi syöttää lastansa oli se sitten imettämällä tai itsetehdyillä soseruuilla vaikka toinen jalka haudassa. Paska mutsi menee välillä sieltä mistä aita on matalin eikä pode yhtään syyllisyydentuntoa. Supermutsi pesee hikipäässä kestovaippoja ja ompelee itse uusia tilalle ja pelastaa näin hieman maailmaa. Paska mutsi ei edes harkitse moisten käyttöä vaan hauduttaa lapsensa pepun rikki muovivaipoilla. Supermutsi kantoliinailee lapsen kanssa ihan koko ajan ihan joka paikassa. Paska mutsi laskee lapsen välillä nukkumaan unipesään (mikä sekin kuulemma tappaa lapsia välittömästi) ja ottaa ilon irti siitä, että niin rakas lämpöpatteri on välillä irti.



Minusta varmasti tulee jossain asioissa sietämätön supermutsi, mutta mieluummin haluan olla paska mutsi. Haluan olla rento ja viettää aikaa lapseni kanssa. En kestovaippoja pesten ja soseita pakkaseen tehden (mikä varmasti olisi järkevää hommaa kun lapsi nukkuu). Sen sijaan kun lapsi (viimein) nukkuu teen rästiin jääneet kotityöt, koska puhdasta kotia ei voi ostaa valmiina kaupasta. Ja kun pikasiivous on tehty otan nokoset sohvalla (selaan Facebookkia).

Ennenkaikkea haluan olla hyvinvoiva mutsi ja olla muutakin kuin äiti. Silloin olen mielestäni supermutsi.

(Kuvat Pixabay)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kun työaika muutti muotoaan

Jännä huomata, miten käsite työajasta muuttuu yrittäjyyden myötä. Vähän niin kuin käsite omasta ajasta vauvan synnyttyä. Kumpaakaan ei nimit...

Luetuimmat